Hyvää Uutta Vuotta 2011!!

Luomisesta ja tekemisen ymmärtämisestä

Valokuvauksen saralla olen melkoisen vihreä vasta-alkaja. En aina oikein ymmärrä mitä teen kun kuvaan. Tekniikka ei siis ihan ole vielä hallussa. Perusasiat alkaa olla jo hyppysissä, mutta paljon on vielä opittavaa. Onneksi arvon okulaariveli Janne pitkine kokemuksineen auttaa noviisia valokuvauksen pulmissa jos tarve on. Tekniset puutteet välillä vaikeuttavat itse luomisprosessia. Jos liikaa joutuu miettimään tekemisiään teknisessä mielessä, harhautuu ajatus muualle kuin itse olennaiseen. Se aina välillä harmittaa.

Vielä en ole saavuttanut valokuvauksessa sitä luomisen riemua kuin musiikissa. Valokuvaukseen on ehkä muutenkin vaikeampi heittäytyä kuin rytmimusiikin räiskyvään maalimaan. Valokuvauksessa on vaikeampi improvisoida. Jokainen laukaisu on kuitenkin edes jollain tasolla pakko suunnitella ja sommitella ennen laukaisimen painoa. Täydelliseen heittäytymiseen ei ainakaan allekirjoittanut pysty.

Monissa muissa asioissa valokuvaus ja musiikki kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Mielestäni tärkein asia molemmissa on estetiikan taju. Tekniikka ja taito on sitä, että saa luotua sen tunnelman, jonka itse päässään on kuvitellut. Estetiikkaa ei voi oppia... Se joko on, tai sitten ei. Monissa muusikoissa ja valokuvaajissa on sama vika. Teknisesti ollaan jopa huipputasolla, mutta estetiikan taju on kadoksissa. Teknisestä osaamisesta ei ole paskaakaan hyötyä, jos et ymmärrä asioiden perusperiaatteita. Musiikissa olen aina "vihannut" tiluttelioita. Yhdellä tai kahdella nuotilla voidaan hoitaa pitkäkin soolo kuntoon, mikäli vain soundi ja tyyli on hallussa. Minusta ei tarvitse todistella teknistä taituruuttaan, vaan yksinkertainen on kaunista tässäkin asiassa. Estetiikan taju ja persoonallisuus onkin mikä erottaa tosi taitajat harrastelijoista... tätä älkää veljet unohtako!

Tiedostan omat heikkouteni ja vahvuuteni niin valokuvaajana kuin muusikkonakin. Vahvaa on estetikan taju ja heikkoa on tekniikka. Olen viime aikoina ollut aika huono treenaamaan ja se näkyy. En jaksa paneutua uusiin asioihin, vaan pidättäydyn niissä vanhoissa tutuissa jutuissa. Tiedän että eritoten musiikin saralla olen heittänyt paljon lahjoistani hukkaan. Soitin paremmin 17-vuotiaana, kuin nyt. Siitä ei voi syyttää kuin treenimääriä. Teininä saatoin soittaa helposti kuusikin tuntia päivässä. Nyt saattaa mennä viikko, etten koske soittimeen. Tämä vähän harmittaa... Itseasiassa paljonkin. No itsepä olen valinnut sohvan soiton sijaan. Itseasiassa olen kyllä useasti valinnut valokuvaamisen sen soiton sijaan... Se taas ei niin pahasti harmita.

Ikää alkaa jo tulla ja ihmispolo alkaa sisimmässään miettiä, mikä minusta tulee isona. Pidän kovasti työstäni, mutta jokin osa itsestäni kaipaa jatkuvasti johonkin luovempaan työhön. Muusikkojuna taisi jo mennä... Olisiko valokuvausresinassa vielä tilaa? Tiedä häntä... Kouluja pitäisi käydä ja tekniikka oppia. Ja tietenkin odotan että saavuttaisin valokuvauksen saralla sen pikkupoikamaisen riemun, jota koen soittaessani. Sitä odotellessa....

-Sampsa

-Talvista meininkiä salama bouncella! Photoshop kyykkäili, joten rajaus yms. ei nyt ihan ole sitä mitä halusin. Mutta talvinen Tapaninpäivänkuva kuitenkin. Onkohan minulla enää muita kuvia, kuin omasta pojastani?

Hyvää joulua!!!

Hauskaa Joulua kaikille lukijoille täältä pelastuslaitoksen jouluaatosta!

Terveisin: Okulaariveljet Sampsa ja Janne

On mummot jo kuskattu laitoksiin
Ja hullut lääkitty tainnoksiin
Virve se piippaa tauotta
Kun vietämme Joulua Forssassa

Talvinen Tampere

Itämerellä

Joskus sitä tuntuu että ei oikein ole minun päiväni. Olin kuvailemassa laivalla 5th Seasonin jäähyväiskeikkaa perjantaina. Rauha heidän muistolleen! Kuvasin poikien keikan ja hieman asiaankuuluvaa oheistoimintaa. Otin 200-300 otosta bändistä ja voi yhden kerran kun kuvaaminen takkusi. Ei tahtonut tulla julkaisukelpoista materiaalia sitten millään. Flunssa painoi päälle ja en oikein tahtonut päästä fiilikseen. Lavan edusta oli niin tupaten täynnä, että jouduin kuvaamaan yhdestä ja samasta paikasta koko ajan. Ja primella kun kuvasin, oli aika vaikeaa saada kuvakulmiin juuri mitään kiinnostavaa. Viimeisessä illan setissä sitten jätin kameran takahuoneeseen ja kapusin itsekin lavalle musisoimaan. Ja kuten illan teemaan sopii, päin per**ttä sekin meni. En ole monasti noin huonosti soittanut. Asiaan saattoi kyllä myös vaikuttaa Play That Funky Musicin sangen erikoinen rakenne. Pakka levähti tyystin lapasille. No yleisöllä tuntui ainakin olevan hauskaa. Ja kuten useasti on käynyt ilmi, yleisö ei onneksi huomannut kankeaa soittoani, joku taisi jopa kehaistakin. Otti kyllä niin pahasti pattiin että painuin masennuspäissäni suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Lauantaina sitten vaihdoin itsekin vapaalle ja tunnelma oli aamusta asti, sanotaanko juhlallinen. Viini virtasi, laulu raikui ja suljin räpsyi. Reissun parhaat kuvat otinkin juuri lauantaina laivan kannelta. Liekö viini rentouttanut miehen siihen malliin että kuvaaminen tuli luonnostaan ja liika yrittäminen oli vaipunut taka-alaalle. Näinhän siinä usein käykin. Lauantain leppoisa tunnelma pelasti risteilyn. Musiikistakin nautin täysin rinnoin, kun ei tarvinnut olla "töissä" ja kamera oli hytissä lepäämässä. Paula Koivuniemi oli todella kova! Parempaa taustabändiä ei Suomesta löydy. Nykänen, Rantanen (Johnny Winterin ja Joulupukin fuusio) ja Warre Vartiainen vetivät sellaista komppia että oksat pois. 5th Seasonin keikka oli myös lauantaina paljon parempi kuin perjantaina. Saattoipa heilläkin olla pohjilla muutama viinilasillinen nautittuna.

Lopputuloksena kuitenkin muistorikas ja letkeä risteily alun vaikeuksista huolimatta. Ikävää tietysti on, kun rakas 5th Season lopettaa. Hienoja keikkoja satoja takana ja tyytyväistä juhlakansaa. Varmasti muusikoita tullaan vielä tahoillaan näkemään lavoilla uusien projektien merkeissä. Kiitos 5th Season!!!!






T: Sampsa Ismo Pellervo, fani

Ninjailua kotistudiossa

Piti  vielä testailla valoja kun ne on vielä hetken aikaa lainassa. Ajattelin kevään aikana investoida myös omiin studiovaloihin. Itseasiassa suunnittelin tuommoisen ostamista http://www.foto-walser.biz/shop/Artikel/2846/47/Portable_Lighting_walimex_Portable_Flash_Complete_Set_PBS_400.htm . Sitä voisi sitten täydentää käsisalamilla tarvittaessa. Vähänhän tuo on heppoinen esim. Elinchromin laitteisiin verrattuna, mutta voihan tuota sitten tulevaisuudessa täydentää paremmilla vehkeillä...

Åbo

Pari räpsyä Suomen Turusta pakkaspäivänä. Ei nyt kauheen hyvin onnistunu, mutta jotain päätin tänne lisäillä, vaikka vähän hunompiakin. ;)

Rocksteady

Kävin eilen kuvailemassa yhtyettä nimeltä Rocksteady. Loistavaa viihdettä sanon minä! Ei ole mitään hipidihopidia tämä. Yhtye koostuu ammattimuusikoista ympäri suomen ja useasti solistina toimii joku maamme eturivin artisti laulellen yleensä cover-musiikkia, joskus myös omiaan. Solisteina ovat toimineet mm. Sami Saari, Taage Laiho, Paula Koivuniemi ja Laura Voutilainen. Eilen solisteina olivat TIKTAK-Petra ja Veeti Kallio. Ensimmäisessä setissä toimi laulajana Varsinais-Suomen Pop-taivaan Nils Holgersson, valokuvaaja Le Manifique Kalle Sjöholm. Kallen settiä en valitettavasti kerennyt ikuistamaan, mutta korjataan tuo asia ensi viikonloppuna, jolloin suuntaan 5th Seasonin jäähyväisristeilylle Itämeren aalloille... Voi olla että eräs valokuvausta harrastava entinen rivimuusikko nähdään myös lavalla käpistelemässä urkuja. Se jääköön nähtäväksi. Isabellalla nähdään juhlakansa!

Petra veti settinsä varmasti. Otti yleisön hyvin ja tanssilattialla riitti vilskettä. Veeti sitten räjäytti pankin. Parasta viihdettä sitten kesän SLASH:in keikan... Oikeasti! Veetillä on kyllä aivan älytön ääni. Ja bändi toimi paremmin kuin koskaan, ainakaan minun kuultunani. Vetivät pääsääntöisesti Tom Jonesin biisejä, mikä jo lähtökohtaisesti on positiivinen asia... Soulille löytyy aina tilaa. Hiki virtasi ja naiset kirkuivat. Enkä ihmettele... Melko karismaattinen äijä huikealla äänellä.

Talvinen foto ois kiva

Talvi on aina ollut  mieluisin vuodenaikani, ainakin valokuvauksen suhteen. Tänä talvena ei oikein vielä ole vaan kuvausinto päässyt vauhtiin. Ehkä se siitä kun päivät pitenevät ja valoa tulee lisää...

Tuntuu myös siltä ettei nykyisistä maisemakuvista tule niin hienoja että niitä kehtaa tänne laittaa.
Laitetaan tänne kuitenkin pari kuvaa tältä talvelta ja muutama parilta edelliseltä talvelta.Kuvia tässä on sekä lempäälästä, Lapplandista, Torronsuolta että Tampereeltakin.

Uutta kalustoa

Nyt se on sitten sedällä uusi täyskennokamera. Voi hurja! Nyt alkaa hienoja otoksia tulemaan liukuhihnalta, joten kaikki pois alta! Leikki sikseen. Kyllähän tuo kamera aika mukavalta käteen tuntuu. Laajakulma on oikeasti LAAJAkulma ja 50mm on nyt entistä mukavampi lasi. Kohisee vähän ja uskaltaa olla vesisateellakin kuvailemassa. Mutta eihän ne kuvat sen parempia taida olla. Jostain muusta ne kuvat syntyy kun kalustosta. Mutta onpa sitä laitettu rahat edes johonkin rakkaaseen harrastukseen, eikä kurkusta alas. Ohessa pari testiotosta laajiksella.

Strobismia osa II

Valojen kanssa kikkailua kotona ja työpaikalla. Toisessa kuvasetissä lääkinnän lähdönjohtaja testaili uusia sikainfluenssa-asuja (vai oliko ne lintulentsuasuja vuodelta -06?),  joten täytyihän tämäkin ikuistaa... ;-)

Myrsky

Siinä pari pikaista testiotosta uudella laajakulmazoomilla.Aika huono rajaus tossa puukuvassa, mutta oli niin hoppu lämmittelemään kohmeisia sormia. Vielä kun saa täyskennoisen niin saa kuvakulman niin laajaksi kun haluaisi. Hui mikä keli sanon minä! Ja nyt Paimion Kamerakerhon syyskokoukseen. Terveisiä vaan kerhon kameramaakareille!

-Sampsa Ismo Pellervo

Tervehdys

Nyt on taas ollut turhankin seesteistä aikaa valokuvauksen saralla. Ollut niin paljon kiireitä, että en ole okulaarin läpi ympäröivää maailmaa juuri ehtinyt tähyämään... Lottovoittoa odotellessa. Kyllä se olisi mukavaa, kun olisi niin varoissaan, että voisi päivät pitkät vain kuvailla ja soitella rytmimusiikkia. No vallitseva tilanne on mikä on. Kuvaamalla ei rahoiksi lyö. Rahat kyllä harrastamalla katoavat.

Valokuvaajaa kyllä hellitään suolaisilla hinnoilla. Joskus oikein naurattaa harrastajille suunnattujen oheistarpeiden hinnat. Otetaan esimerkiksi kamerareppu. Tamracin perusreppu maksaa lähes 200e. Reppu on ihan tavallinen n.25L:n koulureppu. Ei erikoisia materiaaleja, ei erityisen mukavaa ergonomiaa. Ainoa asia joka erottaa repun tavallisesta koulurepusta ovat kamerapehmusteet... Hui! Varmasti kallista tavaraa tuo solumuovi. Kiinnostaisi että mitäköhän tuon repun valmistaminen oikeastaan maksaa. Indonesialainen pikkupoka ompelee repun perusmateriaaleista noin 15minuutissa. Kokonaishinnaksi muodostunee noin 2euroa. Se sitten kerrotaan sadalla ja myydään kuluttajalle. Heitän tässä kaikille lukijoille avoimen kysymyksen: Ostaisitko lapsellesi 200euron koulurepun? Aivan... Et ostaisi! Kuinka monella on 200euron Tamrac eteisen kaapissa? Aivan... Melko monella! Rajala myy myös ihastuttavan paljon kuvausvaatetusta. On untuvatakkia, kuvausliiviä ja lippahattua. Saman liivin saa puolet halvemmalla Salaisesta Agentista tai Varustelekasta, ilman photgraphy-statusta. Valintasi on vapaa! Kovat kamerasalkut maksavat maltaita. 200euroa pehmustetusta kamerasalkusta ei ole vielä mitään. Ja katso! Kestävän, täysin pehmustetun alumiinisalkun saa Motonetista 15eurolla ja koko salkkusarjan Biltemasta 30eurolla. Bilteman alumiinisalkku on muusikkopiireissä jo elävä legenda. Siellä säilyy piuhat, efektit ja piilopullot pitemmälläkin rundilla. Ja jää rahaa hesepullaankin. Valokuvauksen harrastaja saa säästettyä pitkän pennin jos on hieman valmis tinkimään imagosta. Kameroita tai objektiiveja ei Biltemasta saa. Niihin on edelleen rahansa pakko syytää, mikäli kalustoaan päivitellä mielii. Mutta vaatetuksesta ja säilytyksestä tinkimällä voi jäädä lompakon pohjalle rahaa viihdykkeeseen jos toiseenkin.







Siinä pieni loppukevennys. Alle vuoden ikäinen ihmelapsi siinä kirvoittaa uruilla ilmoille infernaalisen bluesin! No ehkä pieniä ylisanoja... Mutta onhan se oma mukula aina ihmelapsi... Eikö?

Strobismia ja hylättyjä paikkoja

Selailin tuossa blogia taakkepäin. Huomasin että kuvausaiheet taitavat hieman synkistyä sitä mukaan mitä pidemmälle syksyä mennään. Jatketaan saman malliin. Ehkä keväämmällä tulee sitten highkeytäkin. ;-)

Käytiin kaverin kanssa testailemassa uusia käsisalamoita ja muutenkin hiippailemassa Pispalassa...

Reissusuunnitelmia

Mietiskelin eilen illalla uusia reissusuunnitelmia.

Kriteerit olivat: kohteen pitäisi olla Ryanairilla saavutettavissa Tampereelta ja siellä pitäisi olla tavallisuudesta poikkeavaa luontoa kuvattavana. Aikani pähkäiltyä löysin mainion kohteen; Hebridit .  Tampereelta nimittäin pääsee pikkurahalla suoraan Edinburghiin josta on vain noin 300km Linnuntietä Hebridien saariryhmälle. Suunnittelu on vasta aluvaiheessa, mutta ajankohdaksi ajattelin ensi syksyä. Ottakaahan okulaariveljet ja -siskot yhteyttä jos tuommonen reissu kiinnostaa.

Hebridien maisemat saattaisivat olla tuolloin kiva vastapaino kevään kuvausreissulle, joka sijoittuu hieman toisenlaisiin maisemiin... ;-)

Rannalla Vihreän Joen

Kuvailin Turun Aurajokirannassa alan miehiä. Ei ollut pulloissa Spritea näillä herroilla. Tarkoitus olisi tätä proggista vielä paremmalla ajalla jatkaa. Nyt vaan on kuvailut jääneet aika vähäiseksi ajan puutteen vuoksi.

Olenko tyhmä, vai enkö vaan ymmärrä?

Palaan jälleen kerran lempiaiheeseeni taiteeseen. Selailin harhakuva nettisivustojen (www.harhakuva.org) sisältöä tuossa eräänä päivänä ja sain itseni niin täyteen kiukkua ja tulenkatkuisia ajatuksia. Sivustolla käyttäjät saavat esitellä omia töitään Internetin entusiasteille, jotka taasen voivat vapaasti noita töitä kommentoida. Esillä on valokuva- ja kuvataidetta, musiikkia ja kirjallisia tuotoksia. Pääasiassa tarkastelen valokuvia, joita ilokseni onkin suuri osa esillä olevista töistä, joukossaan todella paljon taidokkaita töitä. Nyt kuitenkin erehdyin vaipumaan kirjallisuuden ja eritoten runouden maailmaan. Kaunokirjallisuuden ystävänä koin tarpeelliseksi sivistää itseäni myös runojen parissa. Oikein innolla odotin, mitä nykynuorten kynästä 2010-vuonna oikein irtoaa. Minulla taisi olla huono tuuri juuri sinä paivänä.
Järkytykseni oli melkoinen lukiessani muutamia runosuonten pulpahduksia ja niistä annettuja kommentteja. Runoissa huudetaan, syljetään oksennetaan ja viilletään ranteita. Maailma on niissä musta ja toivoton, kieli rivoa ja lohdutonta. Mustiin pukeutuneet taiteilijaneitoset purkavat pahaa oloaan paperille, niin että valtimot katkeilevat ja veri pulppuaa. Tietysti pahaa oloaan täytyy ihmisen jollain tavalla purkaa, mutta näiden muutamien runojen säkeissä ei todellakaan tämän urkurin sielu levännyt. Niin monen tekstissä oli Jouko Turkka- maista kakofoniaa ja kaaosta, että oikein mahasta kouraisi. Kanssaveljet ja sisaret sitten kommentoivat töitä ja kehuivat ne maasta taivaaseen. ”Hienoja kielikuvia ja käsin kosketeltavaa tuskaa. Voi kuinka taiteellista ja riipaisevaa.”
Mieleeni juolahtivat Kiasma-ruumiineritenäyttely ja kidutetut kissat. Mainitsematta ei myöskään voi olla uudenmusiikin festivaalien menestyskonserttia takavuosilta, jossa takkutukkainen ahdistunut taiteilija heitteli 200 000 euron flyygeliin teräksisiä aterimia ja muttereita. Tätä sitten suomen avantgarde piirit olivat sankoin joukoin ajaneet katsomaan ja ihastelemaan. Kalliit pääsyliput tietysti piti ennen lunastaa. Mihin tämä maailma on oikein menossa? Ovatko todella kaikki keinot itsensä ilmaisemiseen jo käytetty? Uppoaako tämä todella ihmisiin nykypäivänä?
Tai sitten olen vain tyhmä enkä ymmärrä. Sivistymätön maalainen saatan myös olla. Tämä kaikki on tietysti mahdollista. Mutta voiko kukaan oikeasti olla sitä mieltä, että haarukoiden heittäminen pianoon, tapetun kissan esittely tai runo jossa huudetaan yhdeksän kertaa peräkkäin ”tapa ja raiskaa” on taidetta? Voinhan minäkin tietysti väittää että nautin pikkukivien mausta, eritoten aamuisin.

- Viihteen patriarkka ja kulttuuripoliisi Sampsa

Ps. Sivustoilta löytyy suurimmaksi osaksi hienoja ja koskettavia kirjallisia tuotoksia, puhumattakaan valokuvista. Ensikosketukseni vain näihin runoihin taisi olla huonon tuurin siivittämää. Onneksi totuus ei ole koskaan näin mustavalkoista.

30.10 Halloween

Kuvailin mökillä ihastuttavaa vaimoani kaislanniittopuuhissa. En vaan ymmärrä miksi näin seuraavana yönä niin kamalia painajaisia?

lisää kuvia Nepalista.

Laitetaan vielä muutama kuva Nepalinreissusta. Jäi tuo ruskan kuvaaminenkin vähän vähäiseksi kun talvi yllätti Lempääläisen.