Vielä en ole saavuttanut valokuvauksessa sitä luomisen riemua kuin musiikissa. Valokuvaukseen on ehkä muutenkin vaikeampi heittäytyä kuin rytmimusiikin räiskyvään maalimaan. Valokuvauksessa on vaikeampi improvisoida. Jokainen laukaisu on kuitenkin edes jollain tasolla pakko suunnitella ja sommitella ennen laukaisimen painoa. Täydelliseen heittäytymiseen ei ainakaan allekirjoittanut pysty.
Monissa muissa asioissa valokuvaus ja musiikki kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Mielestäni tärkein asia molemmissa on estetiikan taju. Tekniikka ja taito on sitä, että saa luotua sen tunnelman, jonka itse päässään on kuvitellut. Estetiikkaa ei voi oppia... Se joko on, tai sitten ei. Monissa muusikoissa ja valokuvaajissa on sama vika. Teknisesti ollaan jopa huipputasolla, mutta estetiikan taju on kadoksissa. Teknisestä osaamisesta ei ole paskaakaan hyötyä, jos et ymmärrä asioiden perusperiaatteita. Musiikissa olen aina "vihannut" tiluttelioita. Yhdellä tai kahdella nuotilla voidaan hoitaa pitkäkin soolo kuntoon, mikäli vain soundi ja tyyli on hallussa. Minusta ei tarvitse todistella teknistä taituruuttaan, vaan yksinkertainen on kaunista tässäkin asiassa. Estetiikan taju ja persoonallisuus onkin mikä erottaa tosi taitajat harrastelijoista... tätä älkää veljet unohtako!
Tiedostan omat heikkouteni ja vahvuuteni niin valokuvaajana kuin muusikkonakin. Vahvaa on estetikan taju ja heikkoa on tekniikka. Olen viime aikoina ollut aika huono treenaamaan ja se näkyy. En jaksa paneutua uusiin asioihin, vaan pidättäydyn niissä vanhoissa tutuissa jutuissa. Tiedän että eritoten musiikin saralla olen heittänyt paljon lahjoistani hukkaan. Soitin paremmin 17-vuotiaana, kuin nyt. Siitä ei voi syyttää kuin treenimääriä. Teininä saatoin soittaa helposti kuusikin tuntia päivässä. Nyt saattaa mennä viikko, etten koske soittimeen. Tämä vähän harmittaa... Itseasiassa paljonkin. No itsepä olen valinnut sohvan soiton sijaan. Itseasiassa olen kyllä useasti valinnut valokuvaamisen sen soiton sijaan... Se taas ei niin pahasti harmita.
Ikää alkaa jo tulla ja ihmispolo alkaa sisimmässään miettiä, mikä minusta tulee isona. Pidän kovasti työstäni, mutta jokin osa itsestäni kaipaa jatkuvasti johonkin luovempaan työhön. Muusikkojuna taisi jo mennä... Olisiko valokuvausresinassa vielä tilaa? Tiedä häntä... Kouluja pitäisi käydä ja tekniikka oppia. Ja tietenkin odotan että saavuttaisin valokuvauksen saralla sen pikkupoikamaisen riemun, jota koen soittaessani. Sitä odotellessa....
-Sampsa
-Talvista meininkiä salama bouncella! Photoshop kyykkäili, joten rajaus yms. ei nyt ihan ole sitä mitä halusin. Mutta talvinen Tapaninpäivänkuva kuitenkin. Onkohan minulla enää muita kuvia, kuin omasta pojastani?
