Olin eilen kuvaamassa Popkorn (se on oikeasti k:lla, joten äidinkielen kesälehtorit älkööt vaivautuko suitsemaan kielioppiani oikeaan suuntaan) yhtyeen keikkaa Turun VPK:n talolla ja tarkoitus oli räpsiä myös jotain julistekuvia. Aikataulu vähän kusahti ja kuvausaikaa jullarikuville jäi valojen pystytyksineen noin tunti. Eli aivan liian vähän. Oikeanlaista tilaa ei myöskään tahtonut löytyä kun paikka oli ammuttuna täyteen juhlakansaa. Yksi perkeleen ahdas porraskäytävä löytyi ja siihen sitten laulaja-valokuvaaja Kallen kanssa Elinchromea laittamaan pystyyn. Olosuhteisiin nähden muutamasta kuvasta tuli ihan mukiinmenevä. Bändi vaan on kuvassa kun sillit suolassa ja aina tahtoo jonkun naaman edessä olla jotain tai jollain on "vammainen" ilme. Eilen se virallinen invanassu oli Jura Aalto, joka väänteli naamaansa, kuin leipuri Hiiva pitkoaan. Mieleen juolahti sketsi männä-vuosikymmeniltä;
Herra 47 passikuvassa
. Parasta viihdettä ajalta ennen BB:a, Salkkareita tai sketsisarjoja, jotka ovat yhtä mielenkiintoisia kuin hoitotieteiden perusteet. Tila oli myös niin ahdas, että piti käyttää laajakulmaa, joka tunnetusti vääristää reunoilta. No mutta keikalta sentään tuli ihan hyvää kamaa. Ajan kanssa kun käsittelee, saattaa kuvista saada jotain hyvinkin käyttökelpoista.
Niin se keikka. Kolme settiä tämä cover-musiikin metsäkone takoi juhlaväen kuultavaksi ja tanssittavaksi. Aika erilaista musiikkia mihin olen tottunut, mutta helvetin hyvin tällainen bluespuristi populaarimusiikin maailmassa viihtyi. Soitto sujui, laulu soi makeasti ja uudet tuttavuudetkin tuntuivat olevan oikein mukavia veijareita. Mukavaa oli itselläkin! Hävettää myöntää, mutta pidin jopa rap-osuuksista... Minustahan hiphop on osoitus mustan kulttuurin taantumasta ja minua useasti hävettää ameriikan rapparien puolesta, miten he häpäisevät oman musiikillisen perimänsä. Afroamerikkalaisesta musiikkikulttuurista on kuitenkin tullut musiikin saralla kaikki se, miksi esimerkiksi minä musiikkia soitan. Tämä
nigganigga escalade, timanttihammasmeininki on minusta lähinnä kuvottavaa. Mutta eilinen rap iski... Täytynee hieman himmata mielipiteitään ja opetella ehkä olemaan vähän avarakatseisempi. Kultahammas-gangstameininkiä en silti saatana sulata.
Bluesissa se meisseli piilee! Tiedoksi vaan kaikille äidin pikku Usher-pastilleille ja muille pissapöksyille!
Kuvien koko oli sellaista 21megaa, joten aika reilusti pienentelin että blogiin sopii. Saa nahdä miten laadulle käy.
Kiitos Kallelle kun lainasi studiovaloja ja Canon 50mm 1.2L kakkulaa... Hienosti piirsi, vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että mun Sigma 50mm f1.4 tarkentaa nopeemmin ja varmemmin. Piirto on kyllä tossa Canonissa aika murhaavan hyvää jo 1.6 aukolla.
Poikien välisestä ystävyydestä
