Unelmista

Lauantaina sitten oli kauan odotettu keikka. Täytyy myöntää että jännitti. Kyllä tässä nyt soittajan ominaisuudessa on lavalla oltu, mutta laulajana, yhtyeen keulakuvana olemisesta on vierähtänyt lähes kahdeksan vuotta.

Silloin vielä oli unelmana rock-tähteys, tai ainakin jotain sinnepäin. Järki tuli kuitenkin iän myötä kaaliin ja piti hankkia itselleen oikea ammatti ja rock-pelleilyt jäi sikseen. Siitä asti sitä on maaseudun rokkikukko hoitanut kipeitä ihmisiä sairaalassa ja pakettiautossa. Onko se unelmaa? Kyllä siitä hommasta on unelma ja glamour kaukana. Tosin eipä se rivimuusikonkaan arki nyt mitään jetset-eloa taida Suomen kamaralla olla.

Nyt kun lopulta pääsi lavalle nousemaan, nostivat nuoruuden unelmat päätään... Tätä minä haluan tehdä! Jannen sanoja lainatakseni: "Silloin tunnen todella eläväni". En keksi kovin montaa asiaa, mikä vetäisi vertoja sille, kun yleisö on niinsanotusti täpinöissään ja soitto kulkee. Tämä tunne nyt on päivätöissä aika kadoksissa. Tietysti pidän työstäni ja mukavaksi sen tekee haasteellisuus, vaihtelu ja ennen kaikkea pelastuslaitoksen työtoverit. Mutta samanlaista tunnetta ja riemua ei nyt ole hetkeen ambulanssissa minun kohdallani nähty. Sääli sinänsä.

Valokuvaus on minulle rauhoittumista ja pohdintaa. Aikaa itselle. Musiikki taas on kollektiivisempi asia. Nähdään rakkaita ystäviä ja saadaan vene kurssiin yhdessä. Kameran takana päätän asioista itse. Onnistunut otos on vain minusta itsestäni kiinni. Tietysti olosuhteet vaikuttavat asioihin, mutta epäonnistumisesta ei silti voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Eipä silti... Ei minusta kai enäää ammattimuusikkoa tule. Työajat ovat perheelliselle aika murhaavat ja ei se rivimuusikon tulotasokaan houkuta. Mutta unelmat unelmina. Nyt ainakin muistan miksi aikanaan treenasin tuntitolkulla ja unelmoin muusikon urasta.



Kuvia itse keikasta ei minulla tietenkään ole. Jannen piti tulla kuvaamaan, mutta se on viikon Pallaksella yrittelemässä. Paimion Kamerakerhon veijarit olivat onneksi taltioimassa taidetta kennolle, joten ehkäpä lisäilen heidän kuviaan tänne, jahka ne käsiini saan.

Ps. Revontulikuvia odotellessa. Ja Jannelle nyt järki päähän. Jos Pentax pois vaihtuu... Canon kutsuu! Älä mene Nikon-kaupaan! Saat sit lainata mun putkia! ;)