Askala

Nyt alkaa baskeripää päästä jyvälle.... Hyviä ominaisuuksia on kyllä Lightroomissa. Ohessa peruskauraa viime kuulta ilman taidekerrointa.

Lightroom

Ajattelin ruveta käyttämään Elementsin sijaan Adoben Lightroomia. Tuntui aika yksinkertaiselta ja nopealta ohjelmalta kuvien viilaukseen. Kuvien säätö kyllä onnistuu pirun nopsasti kansio kerrallaan, mutta tallennuksessa teen jotain väärin. En saa tallennettua yksittäisiä kuvia haluamiini kansioihin, vaan ne tulevat joko ligtroom collectionina tai yksittäisinä kuvina omat kuvat-kansioon. Jos tallentaa koko kansion uusiksi, en saa niitä resurssienhallinnastakaan auki, vaan ne ovat jonain pirun gataloogina. Yksi kerrallaan pitää siirtää kuvat ensin omiin kuviin ja siitä sitten haluamiinsa kansioihin tai esimerkiksi nettiin. I dont get it! No josko joku fiksumpi auttaisi... Tai voisihan sitä tietysti lukaista vaikka ohjeita. Per**le! Ohjeitahan en lue! Jos ei toimi, myyn koneen mustalaisille ja ostan tilalle villasukkia ja casino-arpoja. Vaihtoehtoisesti alan kirjoittamaan Qulinaristin aisaparina kokkaus-blogia. Ohessa pari mustavalkokäännöstä Aurajoelta. Asiallisempi arvostelu tulee ohjelmasta, jahka apina sitä oppii käyttämään.

-Baskeri ja punaviini pakkoruotsin tilalle

Aurajoki ja Joutsen

Veikeä pakkasaamu ja piti lähteä kuvaamaan Callen kanssa Ruissaloon tms. luontokohteeseen Turun lähiympäristössä. Toverillani tuli yllättäviä menoja, joten päätin suunnata yksin ulos putkineni ja toppatakkeineni. Ruissalo on jo tältä talvelta ihan riittävästi koluttu kohde, joten ajattelin suunnata mieluummin johonkin urbaaninpaan ympäristöön. Aamuaurinko paisteli mukavasti, joten ajattelin mennä Aurajoen jäälle kuljailemaan ja palelemaan. Aurajoki on varmasti Turun kuvatuin kohde, joten en ajatellutkaan saavani mitään korkeakulttuuria kortille, vain kauniita talvisia peruskuvia.

Kylmähän siellä sitten tuli ja painuin Suomen Joutseneen pakoon paukkupakkasia. Joutsen nyt taitaa olla Turun kolmanneksi kuvatuin kohde heti Aurajoen ja Matin& Tepon jälkeen, joten taidekerroin jäi nytkin aika pieneksi. Yleisölle Joutsen ei ole talvisin auki, mutta koska Suomen Joutsenen laivapuosu on hyvä ystäväni, oli museolaivan messissä kupponen kuumaa tarjolla tärisevälle kulttuurihahmolle. Kiitos vain bluesveneveistäjä Jamolle moccasta! Täytyy mennä joku päivä kuvailemaan laivaan sisälle oikein ajan kanssa. Nyt oli Canon niin jäässä, ettei uskaltanut sisällä ottaa kameraa repusta ulos, jottei mene koneistot huuruun. Joku toinen päivä sitten sisäkuvauksia, kun aikaa on.

Ratiritirallaa

Kävin rivakkaasti räpsäisemässä muutaman kuvan Ratitiritirallaa -tapahtumasta Pispalan Saunasaaresta. Harmi kun en ehtinyt paikalle kun vasta puoli tuntia ennen tapahtuman loppua.

                                                          
Nyt huilaamaan jos sitä vaikka iltasella jaksaisi After Ski karkeloihin...

Marttilan kasvihuoneet ja Voimamies

Nyt alkoi treeni! Ostin itselleni kahvakuulan myös kotiin. Poika aloitti innolla iskän kanssa tietysti treenaamaan. Hienosti lähtee perusheilautus juniorilla. Toisessa ja kolmannessa kuvassa hyytävänä pakkasaamuna Marttilan Kasvihuoneille poikkesin aikaa kuluttamaan.

Aivan pihalla... Jaa mää vai?

Tere!
Nyt on sitten hommattu radiotriggerit ja toinen manuaalisalama. Pitäisi opiskella toi salamavalokuvaus. Vähän kyllä pykii, olenhan vallitsevan valon mestari (tiukkapipoille: Tuo oli ironista huumoria). Tänään sitten laittelin vehkeet pystyyn makkariin ja istutin Suomin suvun nuorimman vesan tuoliin porkkana suussa ja aloin räpsimään. En kyllä sitten tajua tota hommaa lainkaan. Ottelin kuvia, kuten tosi jazz-mies soittaa vibrafonia; Hatusta vaan! Btw jos ei osaa soittaa, kannattaa valita blues sävellajiksi koskettimilla Eb... Ei tarvitse sooloissa ku mustia koskettimia. Vinkiksi vaan pianistin urasta haaveileville papan pikku jazz-pastilleille! Eli näillä näemmä mennään myös valokuvauksen saralla. No ehkä sitä noi hommat sitten hanskaa viimeistään ku otan pojan rippikuvia.

Eli minulla nyt oli käytössä vain kamera, triggerit ja kaksi salamaa. Ajatellen että saatavilla ei ollut salamaständejä, taustakangasta, valonmuokkaimista puhumattakaan, pari kuvaa jopa ehkä onnistui. Huomenna uusia!

-Blues in Eb

Pallas

Pallaksen hiihtoreissu meni vähän heikosti. Ensin hajosi objektiivi ja sitten tulin kipeäksi. Oli ikävä kokemus hiihtää erämaasta pois korkeassa kuumeessa. Puuterilunta oli n.180cm ylätunturia lukuunottamatta ja pakkasta n. 25astetta.  Hyvä puoli tähän aikaan retkeilyssä on että tunturissa ei tähän aikaan vuodesta ole ketään, joten autiotuvissa ei ole ruuhkaa.

Tässä  pari kuvaa tästä reissusta ja pari kuvaa edelliseltä Pallaksen hiihtelyltä.

Nammalakuru

pallaksen tunturiketju

Unelmista

Lauantaina sitten oli kauan odotettu keikka. Täytyy myöntää että jännitti. Kyllä tässä nyt soittajan ominaisuudessa on lavalla oltu, mutta laulajana, yhtyeen keulakuvana olemisesta on vierähtänyt lähes kahdeksan vuotta.

Silloin vielä oli unelmana rock-tähteys, tai ainakin jotain sinnepäin. Järki tuli kuitenkin iän myötä kaaliin ja piti hankkia itselleen oikea ammatti ja rock-pelleilyt jäi sikseen. Siitä asti sitä on maaseudun rokkikukko hoitanut kipeitä ihmisiä sairaalassa ja pakettiautossa. Onko se unelmaa? Kyllä siitä hommasta on unelma ja glamour kaukana. Tosin eipä se rivimuusikonkaan arki nyt mitään jetset-eloa taida Suomen kamaralla olla.

Nyt kun lopulta pääsi lavalle nousemaan, nostivat nuoruuden unelmat päätään... Tätä minä haluan tehdä! Jannen sanoja lainatakseni: "Silloin tunnen todella eläväni". En keksi kovin montaa asiaa, mikä vetäisi vertoja sille, kun yleisö on niinsanotusti täpinöissään ja soitto kulkee. Tämä tunne nyt on päivätöissä aika kadoksissa. Tietysti pidän työstäni ja mukavaksi sen tekee haasteellisuus, vaihtelu ja ennen kaikkea pelastuslaitoksen työtoverit. Mutta samanlaista tunnetta ja riemua ei nyt ole hetkeen ambulanssissa minun kohdallani nähty. Sääli sinänsä.

Valokuvaus on minulle rauhoittumista ja pohdintaa. Aikaa itselle. Musiikki taas on kollektiivisempi asia. Nähdään rakkaita ystäviä ja saadaan vene kurssiin yhdessä. Kameran takana päätän asioista itse. Onnistunut otos on vain minusta itsestäni kiinni. Tietysti olosuhteet vaikuttavat asioihin, mutta epäonnistumisesta ei silti voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Eipä silti... Ei minusta kai enäää ammattimuusikkoa tule. Työajat ovat perheelliselle aika murhaavat ja ei se rivimuusikon tulotasokaan houkuta. Mutta unelmat unelmina. Nyt ainakin muistan miksi aikanaan treenasin tuntitolkulla ja unelmoin muusikon urasta.



Kuvia itse keikasta ei minulla tietenkään ole. Jannen piti tulla kuvaamaan, mutta se on viikon Pallaksella yrittelemässä. Paimion Kamerakerhon veijarit olivat onneksi taltioimassa taidetta kennolle, joten ehkäpä lisäilen heidän kuviaan tänne, jahka ne käsiini saan.

Ps. Revontulikuvia odotellessa. Ja Jannelle nyt järki päähän. Jos Pentax pois vaihtuu... Canon kutsuu! Älä mene Nikon-kaupaan! Saat sit lainata mun putkia! ;)

Muistutus....

Huomenna siis soulia... Katso kirjoitus http://okulaariveljet.blogspot.com/2011/01/soul-varoitus.html ja hilaa ahterisi paikalle!

-Sampsa

Kevolan puhkipalanut aurinko

Melkoisen makea aamusumu täällä Paimiossa. Olin menossa koiran kanssa luontopolulle, kun totesin että on pakko pysähtyä kuvaamaan. Aurinko paloi pahan kerran puhki, mutta jostain kumman syystä "epäonnistunut" kuva mielyttää silmää.